Kun kysymys kuuluu mitä eroa on triathlonilla ja Ironmanilla, niin jo pelkkä nimi voi antaa siitä hieman viitettä. Siinä missä triathlon voi olla tämän lajin monta erilaista matkan pituutta, Ironman on täyspitkä triathlon, jossa kisaavan pitääkin olla aika rautaa, että sen jaksaa loppuun asti. Ironman ei ole meinaan kenen tahansa laji, siinä vaaditaan todella hyvää kuntoa, kestävyyttä ja ennen kaikkea sitä itseään eli rautaa.

Triathlon on nykyisessä muodossaan suhteellisen uusi laji maailmassa. Vaikka sitä onkin harrastettu erilaisina versioina jo 1900-luvun alusta lähtien esimerkiksi Ranskassa nykyiseen muotoonsa se pääsi vasta vuonna 1974 Yhdysvaltojen San Diegossa. Sitä ennen sitä oli muutaman vuoden ajan harrastettu epävirallisemmin ympäri Amerikkaa. Ensimmäisiin kilpailuihin osallistui yhteensä 46 kilpailijaa. Aikaisemmin vain uintia ja juoksua sisältävään lajiin oli nyt myös lisätty pyöräily. Kokonaismatkat olivat 10 kilometriä juoksua, 8 kilometriä pyöräilyä ja 500 metriä uintia. Ei kuulosta ihan kevyeltä, eihän? Ja tämä oli vielä helppoa verrattuna ensimmäiseen Ironman kilpailuun, joka järjestettiin Havaijilla 18. helmikuuta 1978.

Havaijin kisan matkat olivat seuraavat: uintia 3,8 kilometriä, pyöräilyä 180 kilometriä ja täyspitkä maraton 42,2 kilometriä. Tämä on edelleen triathlonin täyspitkän eli Ironman kilpailun pituus. Kilpailu oli haaste juoksijoiden, pyöräilijöiden ja uimareiden välillä, jolla haluttiin selvittää kovakuntoisimmat lajin harrastajat. Kilpailun voitti Gordon Haller ajalla 11.46,58. Siis lähes 12 tuntia armotonta puristamista. Havaijin Ironman on lajin tunnetuin ja arvostetuin kilpailu mitä järjestetään edelleen tänäkin päivänä. Ensimmäisen kilpailun jälkeen laji alkoi pikkuhiljaa levitä ympäri maailmaa ja saavutti myös Euroopan 1980-luvulla. Suomesta on osallistunut kautta aikojen todella kovia nimiä Havaijin Ironman kilpailuun kuten muun muassa Pauli Kiuru, Teemu Vesala ja Kaisa Sali.

Triathlonin matkat

Triathlonissa on eripituisia matkoja. Niistä pisimmän matkan sisältävää kilpailua kutsutaan Ironman kilpailuksi. Normaalisti matkat ovat kuitenkin huomattavasti Ironmania lyhyempiä. Olympialaisissa triathlon matkan pituus on neljäsosa täysipitkästä Ironmanista. Suomessakin järjestetään kesäisin lukuisia kilpailuja missä on myös omat luokat nuoremmille osallistujille ja matkat niissä ovat huomattavasti lyhyempiä.

Yleisimmät viralliset triathlon matkat ovat sprintti-, perus- puoli- ja täysmatka. Sprinttimatkan uintiosuuden pituus on 750 metriä, pyöräilyn 20 kilometriä ja juoksun viisi kilometriä. Perusmatka, joka on myös olympiamatka, koostuu 1,5 kilometrin uinnista, 40 kilometrin pyöräilystä ja kymmenen kilometrin juoksusta. Puolimatka on puolet Ironman kilpailun matkasta eli 1,9 kilometrin uinti, 90 kilometrin pyöräily ja 21 kilometrin juoksu.

On olemassa myös ultratriathlon matkoja, jotka voivat olla moninkertaisia Ironman matkaan verrattuna. Nämä ultratriathlon kilpailut voivat myös olla monipäiväisiä ja matkat on jaettu eri päivien kesken. Myös maastotriathlon kilpailuja järjestetään, missä pyöräily, juoksu tai molemmat suoritetaan maastossa. Suomessa on myös yleistä järjestää kilpailut kesäisin järven rannalla missä myös uidaan uintiosuus.

Sprintin ja perusmatkan pystyy suorittamaan periaatteessa kuka tahansa hyvän peruskunnon omaava henkilö. Kilpailuun ei tietenkään kannata rynnätä suin päin ilman minkäänlaista harjoittelua, mutta triathlon ei ole myöskään mitenkään minkäänlaisten huippu-urheilijoiden oma laji, vaan sitä voi ihan hyvin harrastaa ketä tahansa lajista kiinnostunut.

On olemassa myös duathlonkilpailuja, missä uintiosuus jää pois ja se korvataan toisella juoksuosuudella. Kuntokisat ovat sopivia kaikenikäisille ja harrastelijoille. Niissä matkat ovat vielä standardimatkojakin lyhyempiä. Suomessa järjestetään joka kesä triathlon kilpailuja, joista kuuluisimmat Joroisilla. Ironman kilpailuun pyrkivän kannattaa valmistautua kovaan treenaamiseen ainakin parin vuoden ajan ja muutama puolimatkan kilpailu kannattaa myös olla takana.