Cooperin testi

Kouluaikoina Cooperin testi järjestettiin liikuntatunnilla joka vuosi, ja sitä odotettiin yleensä ei niin innokkaasti, lähinnä kauhulla.

Testin tarkoitus oli seuloa jyvät akanoista, ja selvittää koululaisten liikuntakyky ja kunto. Tulokset kerrottiin aika armottomasti kaikkien kuullen, joka ei tietenkään ollut itsetuntoa nostattavaa niille, jotka alittivat odotukset selkeästi. Koulujen Cooper testi suoritettiin ns. puoli Cooperina, eli siinä juostiin 6 minuutin aikana niin pitkä matka kuin mahdollista. Alunperin Cooperin testi on suunniteltu Yhdysvaltain armeijaa varten, määrittelemään sotilaitten kunto, suorituskyky, sekä hapenottokyky 12 minuutin pituisella juoksumatkalla. Testin kehitti Tohtori Kenneth Cooper vuonna 1968, ja se sopii edelleen mittaamaan suuren joukon kuntotasoa. Toisaalta Cooperin testi on kuitenkin sopivin henkilöille joilla on juoksutaustaa. Kokemattomalle juoksijalle testi saattaa toisinaan olla kohtuuttoman raskas, joten myös testitulos ei välttämättä anna realistista kuvaa henkilön kuntotasosta. Cooperin testi saattaa antaa juoksijan kunnosta kuitenkin aika kapean kuvan, sillä testi kertoo enemmän juoksijan kestävyydestä kuin kunnosta. Testin luotettavimmat luvut saadaan kun henkilö on juoksun harrastaja tai ammattilainen. Tällaisten henkilöiden juoksu on tasaista ja oikeaoppista etenemistä, ja tulokset siten myös tasaisempia ja vertailukelpoisia. Alle kolmikymppisen juoksutulos olisi ideaalisesti 2800 metriä, tosin harrastajalle tai ammattilaiselle yli 3000 metrin ylitys on tavallista. Cooperin testissä mitataan juoksuvauhtia, jolla voidaan saavuttaa maksimaalinen hapenkulutus maksimirasituksessa. Näin saadaan selville arvio maksimi hapenkulutuksesta. Jo tämä laskutoimitus oikeastaan vaatii, että juoksija pystyy mahdollisimman tasaiseen suoritukseen jotta tulos olisi luotettava. Testin tuloslaskelmien haasteena on vielä se, että eri henkilöt saavuttavat samalla hapenkulutuksella eri juoksuvauhdin.

Kiinteällä juoksumatkalla luotettavammat tulokset

Juoksutestien tulosta on helpompi arvioida silloin kun testissä on kiinteä juoksumatka. Tämä on myös käytännön syistä suositumpi tapa mitata kestävyyttä. Cooper itse kehitti alkuperäiselle testille toisenlaisen version jossa juoksumatka on kiinteä, 1,5 mailia, ja suoritusta mitataan ajalla joka menee matkan suorittamiseen. Kiinteällä matkalla tehty juoksutesti on suosittua sotilaitten ja poliisien koulutuksessa, ja se on käytössä maailmanlaajuisesti. Yksi syy tämän kiinteän juoksumatkan testin suosioon on se, että kaikissa tukikohdissa tai poliisien harjoituspaikoissa ei ole sopivaa juoksurataa jossa varsinainen aikaan perustuva Cooperin testi voitaisiin suorittaa. Kiinteän matkan juoksutesti ei siis ole varsinaisesti Cooperin testi, vaan kompromissi jolla saadaan mitattua kestävyyttä ja hapenottokykyä 10 minuuttia ylittävällä juoksumatkalla. Brittiläinen armeija käyttää matkana 1,5 mailia, Australian armeija 2,4 kilometriä, Yhdysvaltain armeija 2 mailia ja Laivasto 3 mailia.

Kiinteällä juoksumatkalla luotettavammat tulokset

Cooperin testistä on hyötyä myös toisenlaisissa ympyröissä. Henkilökohtaiset treenaajat kokevat sen hyväksi työkaluksi arvioidessaan asiakkaansa kestävyyttä ja kehitystä juoksumatolla suoritetun testin perusteella. Testiä ei kuitenkaan suoriteta henkilöillä joilla on hengityselinongelmia tai sydänperäisiä sairauksia. Testi on liian raskas ja saattaa aiheuttaa ongelmia, mikäli henkilö ei ole hyvässä peruskunnossa. Cooperin testiä käytettiin jopa Englannin Jalkapalloliigassa mittaamaan erotuomareiden fyysistä kestävyyttä, sillä kyseinen toimenkuva vaatii aika paljon juoksemista ja liikkumista kentällä. Testin käyttöä kuitenkin arvosteltiin, sillä se ei antanut realistista kuvaa jalkapallo-ottelun vaatimasta fyysisestä suorituksesta ja tilalle otettiin “Hi-Intesity Fitness test”, joka antaa paremman kuvan tuomareiden yleiskunnosta ja suorituskyvystä jalkapallo-otteluissa. Nykyään alemmalla liigatasolla tuomarit saavat valita kumman testin he haluavat suorittaa. Cooperin testi on kuitenkin jäämässä historiaan jalkapalloliigoissa. Cooperin testi on edelleen yleisesti käytössä, ja se on juoksutesti jonka kaikki tuntevat. Cooperin testi pitää pintansa edelleen myös liikuntatuntien vakiotestinä, vaikka osa oppilaista epäilemättä mieluummin menisivät nolaamaan itsensä vaikka uimahalliin.